Päivä 11: Newark Intl' - Manhattan - Newark Intl' - London calling - HeVa - Hima

Slummista kaahasin heti herättyäni Newarkin lentoasemalle palauttamaan automme. Vastaanotosta sain kertyneestä ajosta kuitin, tuli ajeltua yhteensä 2454 mailia kovaa ajoa. Pyörin hetken kentällä, koska jalkautumisen miinuspuolia on se, että joutuu kantamaan omat romunsa mukanaan kokoajan. Lentoyhtiön mulkerot eivät huolineet tavaroitani etuajassa eikä kentällä ollut tavarasäilöä, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jäi ottaa pakastimen kokoinen rinkka mukaan Manhattanille. Junalla pääsee satujen saarelle erittäin näppärästi ja hintakin on varsin kohtuullinen 15 taalaa. Juna pysähtyy oivallisesti Penn Stationilla, eli Madison Square Gardenin alla. Jäin siellä pois ja kyselin infosta tavarasäilöä. Taas myytiin Ei-oota. Nykissä oli todella kuuma, joten hiki alkoi valumaan, ja korttelinvälit taittuivat hitaasti rinkka selässä. Times squarella sijaitsevasta infopisteestä sain tiedon, että 37th streetillä, Broadwayn ja 7th Avenuen välissä sijaitsee Rent-a-Lock niminen tavarasäilö. Vitutti, sillä olin hetken istuskellut reppuni päälle juuri kyseisellä kadunpätkällä puolituntia aikaisemmin. Marssin takaisin todetakseni, että infopisteen akka puhui täyttä potaskaa, eli suomeksi uunotti hankalia kyselevän turistin pois postin tieltä. Pyörin hetken kuin puolukka pil..jardisalilla ja kyselin vastaantulijoilta että missä kamoja saa rahaa vastaan hillota päivän ajan. Ystävälliset lokaalit korjasivat infopisteen ämmän antamia tietoja ja kertoivat säilön olevan 35th streetillä. Lompsin siis sinne vain todetakseni, että ko. pulju oli laittanut lapun luukulle. Tässä vaiheessa alkoi hieman syljettää terrorismiä pelkäävien lokaalien munattomuus tarjota palvelua jota jokainen turisti tarvitsee, vain siitä syystä, että niissä voi säilöä lentokoneita joilla törmäillä tornitaloihin. V-käyrää madalsi kuitenkin ystävällinen veijari erään majatalon aulassa, joka antoi luvan käytellä interwebiä. Tästä miljoonien koneiden muodostamasta tiedon valtatiestä sainkin vinkin, että kannattaa palata Penn Stationille, ostaa lippu takaisin lentokentälle ja sitä vilauttamalla tavarat voi säilöä asemalle. Kiitos tuhannesti Penn Stationin info. Taas turrea kusetettiin. Toiin kuten internet sanoi, ja asemallahan oli kuin olikin tavarasäilö johon junalipulliset matkustajat (NJ Transit tai Amtrak kelpaavat) voivat 4.50$ korvausta per pakaasi tallettaa romunsa. 21 kiloa kevyempänä ja kolme tuntia vanhempana painelin välittömästi Andrew's coffeeshoppiin, vanhaan tuttuun aamiaispaikkaan vetämään aamusafkat. Uusin voimin kävin Macy's tavaratalosta ostamassa pari paitaa ja vedin kuivat ... vaatteet ylleni. Haahuilin lähimaaston kortteleita vapautuneesti, muta aika nopeasti kuumuus kävi sietämättömäksi joten pakenin Loew's elokuvateatteriin katsomaan elokuvan nimelta Superbad. Loistava pätkä, suosittelen katsomaan kunhan saapuu suomen valkokankaille. Aikaa kului mukavasti ja leffan jälkeisen haahuilun jälkeen suunnistinkin hakemaan tavaroitani ja kohti Newarkin lentoasemaa.

Junailun jälkeen painelin Virginin tiskille, heivasin rinkkani puntarille ja siitä turvatarkastukseen. Amerikkalaiset ovat vitunmoisia amatöörejä turvatarkastuksissa vaikka ovatkin syypäitä koko touhuun. Viimein pääsin kuitenkin järsimään seitsemän taalan ciabattaa lähtöportille. Lento oli myöhässä paritimmaa, istuimeni oli erittäin surkealla paikalla lempivän parin ja helvetin ison bodaribroilerin välissä. 7 tuntia kädet sylissä on tuskallinen kokemus. EN lennä enää Virginin economyssa.

Lontoossa oli taas täysi ralli päällä, mutta vietin hieman aikaa Diner's clubin loungessa, ostin Clark's merkkiset lapikkaat edullisesti sekä haahuilin hieman ympäriinsä. Lentoasema on samanlainen helvetti kuin itäkeskus, itse tarkoitus on hävinnyt. British Airways kuljetti minut Helsinkiin oikein mukavasti, oma exit-rivi, kelpo välipala ja oikein hyvät unet. Matka ohi, eikun kotiin suihkuun ja kaverin synttäreille.

Päivä 10: D.C. - Dulles - Baltimore - Philly - New Jersey

Uusi ihana aamu valkeni haikeana, sillä kyseessä oli Mississippi-Mimosan viimeinen matkapäivä ja melko lyhyt sellainen. Kirjoittelimme blogientryt respassa ja ajoimme hotellilta suoraan Dullesin kentälle. Bensiini oli todella vähissä, mutta pidimme tankkausta naurettavana toimepiteenä. Kentällä Lufwaffen check-in ei ollut vielä auki, joten aamiaistimme paikan ainoassa tavernassa maukkaat paikalliset erikoisuudet, eli vehnäsämpylän väliin pakattua jauhelihapihviä kasvisten, cheddarin sekä öljyssä keitettyjen pitkulaisten perunavalmisteiden kanssa. Energiavaraanot tankattuamme Miimin oli aika aloittaa kotimatka.

Jäähyväiset jätettyäni painelin autolle, navigoin lähimpään polttonestemyymälään, ostin polttoainetta ja jaffaa ja aloitin urakan. Illaksi oli päästävä New Jerseyyn, koska vuokra-auton palautus oli aikataulutettu aamukahdeksaksi. Valtateillä oli erittäin vittumainen ruuhka, joten joudun posottamaan välietapeistani Baltimoresta ja Philadelphiasta suoraan läpi, lukuunottamatta lyhyitä kevytkolan ja pizzaburgerin nauttimistaukoja. Blokkasin vikalta taukopaikalta kuponkivihon majoitusta varten ja puoli kahdeksan aikoihin saavuinkin majapaikkaani, eli Knight's Inn, Elizabeth NJ. Kaupunginosan miljöö oli väkivaltainen, ränistynyt, ahdistava ja pelottava. Pysäköinnin jälkeen, mahdollisen poistumiseni blokkasi valkoinen, isoilla kromirimsseillä istuva Cadillac Escalade, jonka sisältä poistui uhkaavan näköinen gangsta. Kuumotti kohtuullisen paljon siirrellä navigaattoria sekä muuta elektroniikkaa näkösuojaan, kun takana jymisee basso ja lökäpöksyinen kamadiileri haahuilee eestaas pihaa. Pimp-daddysta huolimatta tsekkasin itseni sisää ko. establismenttiin ja kannoin kamani huoneeseen 203. Lepäilin hetken punkalla ja arvuuttelin tilannetta. Nälkä kurni kovasti, mutta mitkä ovat valkoisen puten mahdollisuudet tässä hostiilissä ympäristössä harrastaa metsästystä ja keräilyä ja selvitä siitä hengissä. Tilannearvioni kulminoitui kadulta kuuluviin kahakan ääniin sekä ympäriinsä lampsisivien crack-addiktien pälyileviin katseisiin, sekä siihen, että näköetäisyydellä ei ollut ainoatakaan ruokapaikan näköistä mestaa. Lukitsin turvalukon ja puhelinluettelon avulla soitin Domino's Pizzaan ja tilasin mehevän kiekon iltapalaksi. Tilauspalvelu oli vaikuttava kokemus, nimittäin puheluun vastasi robotti joka tulkitsi sujuvasta äänikomentoja kuten pizaan tulevat raaka-aineet, osoitteen, luki ne siten ääneen omalla koneäänellään varmistukseksi ja yhdisti sitten paikalliseen haarakonttoriin, josta pizza hieman alle tunnissa tulikin. Ilta huipentui FOXin laatuohjelmistoon, kuten visailuohjelmaan " Are you smarter than a fifth grader?". Lopulta unikin tuli...