Uusi ihana aamu valkeni haikeana, sillä kyseessä oli Mississippi-Mimosan viimeinen matkapäivä ja melko lyhyt sellainen. Kirjoittelimme blogientryt respassa ja ajoimme hotellilta suoraan Dullesin kentälle. Bensiini oli todella vähissä, mutta pidimme tankkausta naurettavana toimepiteenä. Kentällä Lufwaffen check-in ei ollut vielä auki, joten aamiaistimme paikan ainoassa tavernassa maukkaat paikalliset erikoisuudet, eli vehnäsämpylän väliin pakattua jauhelihapihviä kasvisten, cheddarin sekä öljyssä keitettyjen pitkulaisten perunavalmisteiden kanssa. Energiavaraanot tankattuamme Miimin oli aika aloittaa kotimatka.
Jäähyväiset jätettyäni painelin autolle, navigoin lähimpään polttonestemyymälään, ostin polttoainetta ja jaffaa ja aloitin urakan. Illaksi oli päästävä New Jerseyyn, koska vuokra-auton palautus oli aikataulutettu aamukahdeksaksi. Valtateillä oli erittäin vittumainen ruuhka, joten joudun posottamaan välietapeistani Baltimoresta ja Philadelphiasta suoraan läpi, lukuunottamatta lyhyitä kevytkolan ja pizzaburgerin nauttimistaukoja. Blokkasin vikalta taukopaikalta kuponkivihon majoitusta varten ja puoli kahdeksan aikoihin saavuinkin majapaikkaani, eli Knight's Inn, Elizabeth NJ. Kaupunginosan miljöö oli väkivaltainen, ränistynyt, ahdistava ja pelottava. Pysäköinnin jälkeen, mahdollisen poistumiseni blokkasi valkoinen, isoilla kromirimsseillä istuva Cadillac Escalade, jonka sisältä poistui uhkaavan näköinen gangsta. Kuumotti kohtuullisen paljon siirrellä navigaattoria sekä muuta elektroniikkaa näkösuojaan, kun takana jymisee basso ja lökäpöksyinen kamadiileri haahuilee eestaas pihaa. Pimp-daddysta huolimatta tsekkasin itseni sisää ko. establismenttiin ja kannoin kamani huoneeseen 203. Lepäilin hetken punkalla ja arvuuttelin tilannetta. Nälkä kurni kovasti, mutta mitkä ovat valkoisen puten mahdollisuudet tässä hostiilissä ympäristössä harrastaa metsästystä ja keräilyä ja selvitä siitä hengissä. Tilannearvioni kulminoitui kadulta kuuluviin kahakan ääniin sekä ympäriinsä lampsisivien crack-addiktien pälyileviin katseisiin, sekä siihen, että näköetäisyydellä ei ollut ainoatakaan ruokapaikan näköistä mestaa. Lukitsin turvalukon ja puhelinluettelon avulla soitin Domino's Pizzaan ja tilasin mehevän kiekon iltapalaksi. Tilauspalvelu oli vaikuttava kokemus, nimittäin puheluun vastasi robotti joka tulkitsi sujuvasta äänikomentoja kuten pizaan tulevat raaka-aineet, osoitteen, luki ne siten ääneen omalla koneäänellään varmistukseksi ja yhdisti sitten paikalliseen haarakonttoriin, josta pizza hieman alle tunnissa tulikin. Ilta huipentui FOXin laatuohjelmistoon, kuten visailuohjelmaan " Are you smarter than a fifth grader?". Lopulta unikin tuli...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti