Päivä 4: Myrskyn silmassa Michigaanian alavilla mailla (Toleda - Mason - Lansing)

Päivä alkoi elokuvatunnelmissa Knights Inn motellilla, joka oli tuollaista pakomatkapätkien perussettiosastoa, auto suoraan oven eteen ja kuuntelemaan rikollisia touhuja tai puuhamaan niitä itse. Pettymykseksemme asiakaskunta oli päättänyt jättää jännittävät välikohtauksensa muiden sensaationhakuisten turrejen nautittavaksi ja tästä suivaantuneena suuntasimme aamiaisen jälkeen Bobin (eli tietty Pentin Ameriikan serkku, Bob the car) nokan kohti Michigania ja Randien establismentia Mason nimisessä kaupungissa.

Randit ovat Alabama-Anan isän, Lousiana-Lassen, vanhoja tuttuja. Ollessaan 13-vuotiaan herkässä iässä Ana vietti kesän perheen luona jääteloä syöden ja harrastaen kaikenlaisia, tähän asti salassa pidettyjä, nörtteilyjä. Näitä aktiviteetteja olivat esim. roolipelien peluu Poika Randin kanssa ja Suomen jääkiekkomaajoukkeen pelipaidan päällä pitäminen. Herra Rand on maailmankuulu valokuvaaja ja Rouva Rand on kuvaamataidon ja taidehistorian opettaja paikallisella opettajankoulutuslaitoksella, Koira Rand on 4-vuotias ylikokoinen ja sulava puudeliherra ja Talo Rand on yksikerroksinen tiilitalo pitkän ajotien päässä ja giganttisen suuren pihan takana. Rouva Rand harrastaa keräilyä. Piste. Mitä tästä talosta ei loydy koriste-esineiden, vaaleanpunaisten flamingojen, keramiikkayritelmien tai epämääräisten tavarapinojen saralta, no...sitä et tarvinnut ensinnäkään. Mutta tavaranpaljous on amerikkalaisen kotoista ja meidät toivotettiin erittäin lämpimästi tervetulleeksi.

Hengailtiin hetki lightcolan kera erilaisten (pääsiäs)munien valloittamassa olohuoneessa ja sitten olikin aika lähteä klubille syömään. Eli Country Clubille nauttimaan vähän myöhäistä lounasta, niinkuin meillä usein on tapana.... Ajeltiin sinne tietysti Porschella, perheen kaksi Jaguaaria piti valitettavasti jättää tällä kerralla odottamaan.

Klubin päivällissali oli pyöreä, tummalla puulla sisustettu ja varustettu isoilla ikkunoilla joiden läpi saattoi ihailla täydellisen vihreää ruohoa ja ihastuttavan elegantteja golffareita tiiailemassa ja niiailemassa. Nautimme miellyttävästä small talkista henkilökunnan kanssa, erinomaisesta salaattibuffetista seka clam chowder sopasta, joka saattoi viedä jonkun makunystyrän mennessään, sen verta hurmaavaa se oli. Muutenkaan ruuassa, ilmapiirissa tai puitteissa ei ollut juurikaan valittamista, voisi kyllä tosiaan tottua tuohon clubilla hengaamiseen. Tosin se golfinpeluu voisi häiritä nautiskelua....

(JATKOA SEURAA, STAY TUNED FOR TORNADOS, CHURCH AMAZEMENT AND WONDERS OF CHIGAGO. Nyt on vaan niin kauhea nälkä ja väsy, ettei enää vanha näppäimille taivu.)