Morjensta taas kaikki pikkuapinat siellä kotona. Päivä numero kolme valkeni laatumajapaikkamme ympäristöön kauniina ja kuumana kuin helvetti. Auringossa oli varmasti yli 100 paikallista kraatia lämpöä ja varjossakin reilusti yli ysikympin. Siitä piittaamatta hylkäsimme clarionion kuin vanhan rukkasen ja lähdimme posottamaan kohti Clevelandia, tuota Ohion eldoradoa. Cleveland löytyikin parinsadan kilsan ajelun päätteeksi ja osoittauitui melko oivalliseksi pikku taajamaksi. Kurvasimme auton parkkiin mainioon Euclid 555-pysäköintiestablismenttiin, sopuhintaan 12 $, ja suuntasimme jaloillamme (amerikassa voi myos kävella) tutkimaan ympäristöa. Heti alkuun löytyikin mainio vanhan maailman ostoskeskus jonne kävimme kusta lurauttamassa. Todettuamme, ettei hienojen puitteiden ja puhtaan vessan lisäksi paikassa ollut mitään mielenkiintoista jatkoimme matkaamme. Parin korttelin päässä olikin mainio Civil war - monumentti, eräänlainen pienoismuseo patsaan sisällä. Ystävällinen alkuasukas kertoili meille hieman tärkeimpia juttuja monumentin tiimoilta ja opasti paikalliseen turistibyrooseen. Blokkasimme turrekiskasta kartan jonka jälkeen lounastimme melkoiset lounaat meluisassa mutta kylmässa grillibaarissa. Turrekartan avulla paikansimme Rock'n'roll Museum & Hall of fame nimisen kohteen, mutta paikalle päästyämme tyydyimme ihastelemaan vain pihalla lojunutta Johnny Cashin keikkabussia, koska sisäänpaasy olisi köyhdyttänyt budjettiamme aikamoisen summan ja halusimme säästää rahamme Cedarpointin huvipuistoa varten.
Clevelandin jäädessä taakse, alkoi odotuksen kärpänen lyödä vereen adrenaliinia ja muuta toksiinia ja siitä 100 kilsaa huvipuiston liepeille meni hujauksessa. Sanduskyn vittumaiset lokaalit olivat sirotelleet huvipuistoon ohjavat kyltit miten sattuu (todellisuudessa missattiin yksi aivan hävyttoman iso ja selkeä kyltti) jonka johdosta harhailimme tunnin verran vuoristorataparatiisin lähimaastossa polttaen tuhansia ja taas tuhansia gallonoita 87-oktaanista regular-bensiiniä (n. 3$ gallona, jos kiinnostaa). Viimein paikalliseen särkänniemeen päästiin ja oli aika laittaa lounas liikeelle oikein ison maailman malliin. Huolimatta melko vauhdikkaista kyydeistä eväät pysyivat sisuksissa. Käytiin mm. Millenium Force vuoristoradassa, jonka huippunopeus on 93 mailia tunnissa, eli 150 km...sekä Top Thrill Dragsterissa jonka konsepti on ihastuttavan yksinkertainen. Pakataan 26 ihmista rekeen, joka kiihtyy 4 sekunnissa 195:n kilsan tuntivauhtiin vaakatasossa, kiipeää sitten jarruksi pystysuoraan ylöspain noin 75 metria ja tulee parin pyörähdyksen saattelemana alas. Koko lysti kestää 17 sekuntia, jonotuksineen noin kolme varttia. Erittäin hullu kokemus. Virvoikkeet maksavat puistossa enemmän kuin inkojen aarre, joten omaa drinksua kannattaa ottaa mukaan ja paljon. Vuoristoradat ovat suomalaisittain todella hurjia, joten kamerat ja kaikki irtopaska kannattaa jättää jonkun ei laitteissa hyörivän vastuulle tai lukolliseen lokeroon. Käytiin sitten vielä muutamassa tukkijoessa, jotta saatiin vaatteet läpimäriksi. Nelisen tuntia laitteissa pyörittyämme olimme saaneet tarpeeksi ja suuntasimme korealaiseen ratsuumme ja sitämyöta majapaikkaamme Knights Inniin noin sadan kilometrin päähän (ajoimme eteenpäin, koska huvipuiston lähimaastossa motellit ovat huomattavasti kalliimpia), melko lähelle Toledoa. Päivän saldo: Mukava kaupunkiosuus, todella hulluja vuoristoratoja sekä halpa ja siisti majapaikka. Nappisuoritus.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti