Päivä 8: Richmond - Washington D.C.

Aamun valjetessa Richmondissa, karistimme Econolodgen pölyt olkapäiltämme ja painelimme Richmondin keskustaaan visitor centeriin, jossa erittäin ystävällinen rouva opasti meille ohjelman puolikkaaksi päiväksi Richmondissa. Ohjelma sisälsi käytännössä kulttuurikävelyn kuvankauniissa joenrannassa. Painuimme kuitenkin vahemmistokansalaisten suosimalle ostarille kymmenen mailin päähän aamiaiselle ja ihmettelemaan josko sieltä löytyisi upeita läskäreitä ja muita vetäviä rytkyjä. Ei löytynyt, joten suuntasimme takaisin keskustaan ammentamaan aivoihimme sisällissodan historiaa. Museo oli kuitenkin raivostuttavan kallis ja Charlestonissa saimme kahakan vaiheista jo kattavan kuvauksen ilmaiseksi, joten päätimme lähteä maan pääkaupunkiin viemään terveisemme valtiovallalle.

Tie Richmondista deeceehen on kolmikaistainen, kuoppainen motari, jolla nopeusrajoitus on 55-65, mutta alkuasukkaat ajelevat surutta yli seitsemääviittaä kuolemaa halveksuen. Washingtoniin saapuessa oli taas aika istua ruuhkassa. Olimme kuikuilleet majoituksen valmiiksi, Howard Johnson's New York Avenuella, mutta tontit olivat niin slummiutuneita ja täynnä turhan yritteliäitä kodittomia tuulilasinpesijöitä, joten päätimme perääntyä ja koota rivit uudelleen. Alkoi niin sanotusti vitullinen säätäminen...kurvasimme pääkaupungin infernaalisesta liikenteestä välittämättä Arlingtonin hautuumaan kautta Ronald Reaganin kansalliselle lentoasemalle soittelemaan ilmaisilla hotellivarauspuhelimilla. Parin varauksen ja perumisen jälkeen turhauduimme ja suksimme Crystal Cityn Radissoniin yöksi. Kallis ja perseestä. Yölle kertyi totaalikustannusta 190 taalaa, sisältäen vitun surkean nettiyhteyden joko kaapelilla (kytkepä RJ-45 kommunikaattoriin) tai television välityksellä. Television kautta surffailu oli turhauttavaaa, koska selaimen oli koodannut ilmeisesti joku koditon tuulilasinpyyhkijä. Mm. sähköpostin lukeminen, bloggaaminen ja kaikki muu mukava jota interwebin ihmeellisessä maailmassa voi yleensä puuhata oli täysin mahdotonta. Loistava 9.95$+ verot (washingtonissa verotetaan vitusti, muualla ei niinkaan) sijoitus kertakaikkiaan. Sängyt olivat sentään erinomaiset, kovuuden pystyi säätämään portaattomasti. Alabama-Antti synnytti vielä pikku ylläripyllärin pyttyyn siivoajien iloksi, joten seikkailu kaupungille alkoi mukavissa merkeissä.

Painuimme metrolla suoraan valkoiselle talolle, ihmettelimme sitä ja muutamaa muuta klassista d.c. nähtävyyttä tovin, kunnes jano yllätti ja pahasti. Hetken metrolla pyöriskeltyämme saimme kuin saimmekin janojuomaa. Oli aika painua radisson-paskaläävään ja pehkuihin.