Mississippi-Mimosan seikkailut tähän asti

Tahan asti tapahtunutta Mimosan matkalla:

Reissuhan alkoi ihanasti Helsinki-Vantaalta tiistaiaamuna vetistelevia teinejä ja heidän vanhempiaan yytsien, raukat kun olivat matkalla tanne Jeebash-maahan vuodeksi elämään vaihto-oppilaan elämää, kuka missäkin.

Lensin ensin tämän 34:n nuorisolaisvahvuisen possen kanssa Frankfurttiin, josta jatkoimme matkaa erinäisten lippuepäselvyyksien jälkeen (mulla on Frankfurtissa yksi check-in vihollinen, jolle tuli huudettua kaikenlaista, kun meinasi tipauttaa yhden tyttösen koneesta...) Washingtoniin. Lentomatka meni leppoisasti Shrek III ja Hokkarihemmoja katsoessa ja nuorisolaisten kanssa tulli- ja maahantulolomakkeita täyttäessä ("mitä mä laitan tähän kohtaan missä lukee syntymapäivä?" "No, mitä jos laittasit vaikka syntymäpäiväs"....).

Washingtonissa lievästi hysteeriset teinit kaappasi tehokas punatukkainen yfu-leidi ja meizi oli vapaa kohtamaan Ameriikan ihmemaan. Toisin sanoen, viettämaan yön Washington Dullesin lentokentän matkatavarahihna nelosen vieressä olevilla penkeillä, hiukan nuokkuen ja ihan hiukan vaan peläten. Tosin siihen ei ollut mitaan syytä, sillä lentokenttä oli turvallinen, siisti ja erittäin rauhallinen paikka voipuneen matkaajan levata.

Aamulla, liian aikaisin, otin Shuttle Coachin metroasemalle, jossa sulauduin työmatkalaisten joukkoon ja suhasin parin vaihdon jälkeen Union Stationille, lievästi sanottuna mageeee paikka. Tosin se oli jätettävä taakse ja mentävä aika paljon vähemmän mageelle greyhound stationille, jossa en enää kovin paljon sulautunut joukkoon, sillä olin ainoa kalkkilaivan kapteenitar kolmea hämmentynyttä saksatarta ja yhta isoäiti-lapsenlapsi comboa lukuunottamatta. Tämä ihastuttava combo muuten pelasi ehka väkivaltaisinta videopeliä ikinä, herttaisen mummelin tunkiessa kolikoita koneeseen minkä ehti ja opastaessa pientä pilttia päiden räjäyttämisen kiehtovaan maailmaan.

Luulin ottavani bussin Philadelphiaan klo 9:00, mutta erinäisten sekoilujen ja paljon kovaäänisen afro-amerikkalaisen päivittelyn jälkeen bussi lähtikin vasta 45 minuuttia myöhemmin, mutta saapui kuitenkin sen verta ajoissa Phillyyn että ehdin Allentownin, tuon darwinin odotushuoneen, bussiin.

Allentownista kertoo ehkä seuraava puheenparren vaihto megalomaanisen kokoisen ystävällisen mustan teinitytön kanssa:
Minä: "harhailen etsimässä kadunnimeä"
MKMTT: Are you lost?
Minä: No, I'm just trying to find the name of this street. But thank you.
MKMTT: Ok, I just thought that if you would get lost Allentown, it would REALLY SUCK!
Että sellainen herttainen persläpi. Oli aika ihanaa nähdä Alabama-Antti ja jättää tuon "kaupungin" mädännäisyys taakse. Maisemat matkalla olivat todella vaikuttavia, suomalainen "vehreys ja vihreys" jää todella vihertamaan kateudesta näiden vuorien ryöppyävän kasvillisuuden kanssa.

Nyt ollaan siis todella viehättävässä (jos sattuu tykkäämään moottoriteistä ja laatikkokaupoista, pikaruokajointeista ja yleisesta mauttomuudesta) Clarionissa ja matka jatkuu kohti tulvien täyttämää Ohiota.